Andrei Rublevin Pyhä kolminaisuuden ikoni kruunaa kaiken kristinuskon
teologian. Sen sanoma on evankeliumin ydin: ”Jumala on rakastunut
maailmaa niin paljon, että antoi ainoaan Poikansa, jottei yksikään,
joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”
(Joh 3:16). Pyhä apostoli Paavali ennustaa aikaa, jolloin rakkaus
laittomuuden tähden jäähtyy. Kaikkina aikoina on kuitenkin pyhiä,
jotka rakastavat. Rublevin aika oli synkkä. Siitä huolimatta hän tunsi
rakkauden ja rakasti, sillä ilman tätä hän ei olisi pystynyt pyhän
kolminaisuuden ikonin kautta ilmaisemaan kuka Jumala on, sillä pyhä
apostoli Johannes sanoo: ”Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan
Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus” (1 Joh 4:8).
Yksin ei kukaan voi
rakastaa. Kun kaksi ihmistä rakastaa toinen toistaa, nämä kaksi
tuntevat heti kolmannen läsnäolon, nimittäin Rakkauden hengen. Siksi
rakastavien pyrkimys on kutsua luokseen kolmannen, lapsen, jopa yhteisen
koiran, jolle rakkautta jaetaan. Rakkaus on aina trinitaarinen. Jumala on
trinitaarinen, koska Hän rakastaa ja Hän rakastaa koska Hän on
trinitaarinen.
Rublevin ikoni kutsuu
meidät ensimmäiseen konsiiliin, kirkolliskokoukseen, jota ei pidetty
Jerusalemissa eikä Nikeassa, vaan Jumalassa. Ikonin raamatullinen tausta
on Herran ilmestys Abrahamille Mamren tammistossa, mutta se kuvaa myös
hypostaasien istuntaa, kokousta ja juttelua ennen ihmisen luomista.
Jumalan puhe oli määräävä kun Hän loi maailman. ”Tulkoon valo!
Tulkoon kansi! Kokoontukoot! Viliskööt! Tuottakoon! Ja niin tapahtui.
Niin oli hyvä.”
Sitten luomiskertomus
muuttuu. Jumala ikään kuin ottaa tauon, levähtää, istuu ja rupeaa
keskustelemaan. Rublev kutsuu meitä tähän istuntoon ja keskusteluun,
jossa Jumala puhuu monikossa. Kaikki kolme hyostaasia ovat samaa mieltä:
”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme…!”
(1 Moos 1:26). Näin tapahtui. ”Jumala
loi ihmisen kuvakseen…”(1 Moos 1:27). Vapaus on Jumalan kallein kuva
meissä. Meissä asuu vapaus rakastaa, myös laittomuuden aikoina. Meissä
asuu vapaus rakastaa niin kuin Jumala rakastaa. ”Jumalan rakkaus on
saavuttanut meissä täyttymyksensä” (1 Joh 4:17).
Rublevin ikoni kutsuu
meidät myös aterialle. Aterian paikka on Kirkko, jonka Jumala loi
ihmisen pelastusta varten. Kirkko on luotu Sofia, Jumalan viisaus, joka
heijastaa luomatonta viisautta, Sofiaa. Tähän voitte tutustua syventymällä
pyhän viisauden ikonen edessä.
Rublevin ikoniin on
aukko, aukeama, johon kolmas hypostaasi kädellään viittaa ja jonka
kautta kuuluu kok Raamatun läpi Jumalan hiljainen kutsu, kysymys ja huuto
synninlankeemuksen synkän iltapäivän viiletessä (1 Moos 3:8) ja vielä
juuri ennen aikakausien keskiyön viimeisenä kutsuna: ”Minä seison
ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä
tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän” (Ilm
3:20).
Jumalalliset kasvot
ovat kääntynet toisten puoleen. Ne kyselevät, odottavat ja vastaavat. Kädet
ovat tärkeitä ikonissa. Tässä Isän kädet lepäävät luovaa taukoaa
juuri ennen ihmisen luomista kuudentena päivänä. Samalla käsissä on
seitsemännenkin päivän lepoa ja rauhaa. Ne sanovat: Niin on hyvä. Myös
kuudennenpäivän iltana. ”Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja
kaikki mitä niissä on…ja (-) hän lepäsi kaikesta työstään” (1
Mos 2: 1-2).
Jumala ei kuitenkaan jää
lepäämään, koska ihminen ei ole valmis. Hän on lapsi, hänen tehtävänsä
on saavuttaa kaltaisuus, theosis, jumaloituminen ja se vaatii sekä
Jumalan että ihmisen ponnistusta, työtä ja vaivaa. Sen saavuttamisen
mahdollisuus on ihmisen vapaudessa, joka on valmiiksi luotu Jumalan kuva.
Voiko Jumala luoda jotakin, jota Hän ei pysty liikuttamaan, on kälmi
kysymys, jonka joskus saan. Siihen vastaan: Hän on sen jo luonut:
vapauden. Hän ei sitä liikuta. Ortodoksisuus oon kaiken determinismin
vastustaja. Ihminen on vapaa rakastamaan ja vihaamaan. Dostojevskin mukaan
viimeinen päätös tehdään ihmisen hengessä. Ihminen ei ole
psyykkisten voimien tai kasvatuksen orja. Viimeinen sana asiasta kuuluu
ristiltä: se on täytetty. Toinen Aadam on täyttänyt kaltaisuuden ja Hänen
kauttaan mekin voimme sen saavuttaa. ”Sellainen kuin Jeesus on,
sellaisia olemme mekin tässä maailmassa” (1 Joh 4:17). Hän sanoo, että
hänen paikkansa on isänsä luona (Luuk 2:49). Mutta hän lähti myös
kotimatkalle Marian ja Joosefin kanssa. ”Jeesukselle karttui ikää ja
viisautta” (Luuk 4:52.
Ihminen oli lapsi ja
lapsellinen. Hän uskoi mitä kiusaaja selitti. Ihmisen täytyy oppia kävelemään
ja puhumaan, kasvamaan ja kypsymään. Siksi Isän kädet vaikuttavat myös
sabatinlevon aikana. Pyhän Irenaeuksen mukaan Poika ja Henki ovat Isän
kaksi kättä, jotka johtavat ihmistä osallisuuteen jumalallisesta
luonnosta (2 Piet 1:4).
Rublevin ikonin sävy
on hieman murheellinen ja moittiva. Murhe ja moite ovatkin vapauden
rakenteen osia, koska vapautta voi käyttää väärin ja niin sekä se
joka vapauden antaa, että se joka sitä väärin käyttää, tulevat
murheellisiksi. Myös moitteet löytyvät molempien mielestä. Vapauden
antaja kysyi moittien: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti?” (1
Moos 3:11). Myös sen väärin käyttäjä moittii: ”Nainen, jonka sinä
annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sne puun hedelmän, ja minä söin”
(1 Moos 3:12).
Ihminen on vapaa
piiloutumaan mutta Jumala on myös vapaa etsimään häntä. ”Missä sinä
olet?” (1 Moos 3:9). Siksi sävy on murheellinen. Jumala tietää mitä
tulee tapahtumaan kun Hän luo ihmisen vapauteen. Hän tuntee myös
pelastuksen hinnan. Jumalan taloudellinen teologia, tai antropologia, sisältää
Jumalan kenosiksen, alentumisen, karitsa teurastetaan jo ennen ihnmisen
luomista, niin kuin Raamattu todistaa. Boris Pasternak on kiteyttänyt
Jumalan talousteologian näin: ”Taistelutta hän antoi ylön kaikki
ihmeet ja kaiken vallan, ikään kuin hänelle olisi ne annettu vain
lainaksi ja hän tuli kuolevaiseksi, meidän kaltaseksi.” Nämä
Pasternakin sanat voisivat yksin tulkita ikonin sisällön.
Luovassa tauossa päätös
tehdään. Jumala luo ihmisen. Poika pelastaa hänet. Pojan käsi on
toimiva, aktiivi. Hän näyttää maljaa, jonka hän vapaasta tahdostaan
tyhjentää Getseemanessa, moite löytyy hänen kyynelistään Jerusalemin
takia ja murhe vuotaa verisenä hikenä: ”Isä, jos on mahdollista,
niiin menköön tämä malja minun ohitseni” (Matt 26:39). Vapaan tahdon
täydellinen taso on kuuliaisuus, joka kerran tekee toisen
synninlankeemuksen mahdottamaksi, koska me olemme Jeesuksen kaltaisia
uudessa maassa ja uusissa taivaissa. Näin toinen hypostaasi siunaa maljan
ikonissa ja huokaa Gteseemanessa: ”Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan
niin kuin sinä” (Matt 26:39).
Rublev rakasti. Hän
tunsi Jumalan, joka on rakkaus. ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi
osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh 15:13).
Tällainen rakkaus on
aina uhrautuva. Ristin läpi loistaa aina todellinen rakkaus, sillä Isä
on ristiinnaulitseva rakkaus, Poika on ristiinnaulittu rakkaus ja Pyhä
Henki on ristin voittoa kirkastava rakkaus. Kaikilla pitäisi ehkä aina
olla ristillä merkityt kehät, koska kaikki kolme ovat pelastuksemme
palvelijoita, niinku pyhä Johannes Krystomos sanoo. Siksi Jeesus voi
antaa saman tehtävän opetuslapsilleen: Olkaa kaikkien palvelijoita!
Pyhän kolminaisuuden
hypostaasit ovat kattaneet valtakunnan pöydän, evkaristian, kiitosuhrin
aterian. Pöydästä löytyy vapaa paikka. Se on avoin meille, nähkää,
siinä on aukko ikoniin.
Helluntain
evankeliumiteksti on Johanneksen evankeliumin seitsemännestä luvusta:
”Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi
kovalla äänellä: ’Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja
juokoon! Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän
veden virrat, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.’ Tällä hän tarkoitti
Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan” (Joh 7:37-39).
Ei ole syytä uskoa,
että tarjous vain koskee suurta juhlan päätöspäivää, sillä vielä
kerran kutsu kuuluu Ilmestyskirjassa aikakausien lopussa:
”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni
ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä
ja hän” (Ilm 3:20).
Ikonien ikoni kertoo
meille Jumalan matkasta ihmisten pöytään Mamren tammistossa ja ihmisen
matkasta valtakunnan pöytään.
F. Benedikt
|