.predikningar
 

Pyhä kolminaisuuss

Ikonien ikoni


Andrei Rublevin Pyhä kolminaisuuden ikoni kruunaa kaiken kristinuskon teologian. Sen sanoma on evankeliumin ydin: ”Jumala on rakastunut maailmaa niin paljon, että antoi ainoaan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh 3:16). Pyhä apostoli Paavali ennustaa aikaa, jolloin rakkaus laittomuuden tähden jäähtyy. Kaikkina aikoina on kuitenkin pyhiä, jotka rakastavat. Rublevin aika oli synkkä. Siitä huolimatta hän tunsi rakkauden ja rakasti, sillä ilman tätä hän ei olisi pystynyt pyhän kolminaisuuden ikonin kautta ilmaisemaan kuka Jumala on, sillä pyhä apostoli Johannes sanoo: ”Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus” (1 Joh 4:8). 
   Yksin ei kukaan voi rakastaa. Kun kaksi ihmistä rakastaa toinen toistaa, nämä kaksi tuntevat heti kolmannen läsnäolon, nimittäin Rakkauden hengen. Siksi rakastavien pyrkimys on kutsua luokseen kolmannen, lapsen, jopa yhteisen koiran, jolle rakkautta jaetaan. Rakkaus on aina trinitaarinen. Jumala on trinitaarinen, koska Hän rakastaa ja Hän rakastaa koska Hän on trinitaarinen.
   Rublevin ikoni kutsuu meidät ensimmäiseen konsiiliin, kirkolliskokoukseen, jota ei pidetty Jerusalemissa eikä Nikeassa, vaan Jumalassa. Ikonin raamatullinen tausta on Herran ilmestys Abrahamille Mamren tammistossa, mutta se kuvaa myös hypostaasien istuntaa, kokousta ja juttelua ennen ihmisen luomista. Jumalan puhe oli määräävä kun Hän loi maailman. ”Tulkoon valo! Tulkoon kansi! Kokoontukoot! Viliskööt! Tuottakoon! Ja niin tapahtui. Niin oli hyvä.”
   Sitten luomiskertomus muuttuu. Jumala ikään kuin ottaa tauon, levähtää, istuu ja rupeaa keskustelemaan. Rublev kutsuu meitä tähän istuntoon ja keskusteluun, jossa Jumala puhuu monikossa. Kaikki kolme hyostaasia ovat samaa mieltä: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme…!” (1 Moos 1:26). Näin tapahtui.  ”Jumala loi ihmisen kuvakseen…”(1 Moos 1:27). Vapaus on Jumalan kallein kuva meissä. Meissä asuu vapaus rakastaa, myös laittomuuden aikoina. Meissä asuu vapaus rakastaa niin kuin Jumala rakastaa. ”Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä” (1 Joh 4:17).
   Rublevin ikoni kutsuu meidät myös aterialle. Aterian paikka on Kirkko, jonka Jumala loi ihmisen pelastusta varten. Kirkko on luotu Sofia, Jumalan viisaus, joka heijastaa luomatonta viisautta, Sofiaa. Tähän voitte tutustua syventymällä pyhän viisauden ikonen edessä.
   Rublevin ikoniin on aukko, aukeama, johon kolmas hypostaasi kädellään viittaa ja jonka kautta kuuluu kok Raamatun läpi Jumalan hiljainen kutsu, kysymys ja huuto synninlankeemuksen synkän iltapäivän viiletessä (1 Moos 3:8) ja vielä juuri ennen aikakausien keskiyön viimeisenä kutsuna: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän” (Ilm 3:20).
   Jumalalliset kasvot ovat kääntynet toisten puoleen. Ne kyselevät, odottavat ja vastaavat. Kädet ovat tärkeitä ikonissa. Tässä Isän kädet lepäävät luovaa taukoaa juuri ennen ihmisen luomista kuudentena päivänä. Samalla käsissä on seitsemännenkin päivän lepoa ja rauhaa. Ne sanovat: Niin on hyvä. Myös kuudennenpäivän iltana. ”Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on…ja (-) hän lepäsi kaikesta työstään” (1 Mos 2: 1-2).
   Jumala ei kuitenkaan jää lepäämään, koska ihminen ei ole valmis. Hän on lapsi, hänen tehtävänsä on saavuttaa kaltaisuus, theosis, jumaloituminen ja se vaatii sekä Jumalan että ihmisen ponnistusta, työtä ja vaivaa. Sen saavuttamisen mahdollisuus on ihmisen vapaudessa, joka on valmiiksi luotu Jumalan kuva. Voiko Jumala luoda jotakin, jota Hän ei pysty liikuttamaan, on kälmi kysymys, jonka joskus saan. Siihen vastaan: Hän on sen jo luonut: vapauden. Hän ei sitä liikuta. Ortodoksisuus oon kaiken determinismin vastustaja. Ihminen on vapaa rakastamaan ja vihaamaan. Dostojevskin mukaan viimeinen päätös tehdään ihmisen hengessä. Ihminen ei ole psyykkisten voimien tai kasvatuksen orja. Viimeinen sana asiasta kuuluu ristiltä: se on täytetty. Toinen Aadam on täyttänyt kaltaisuuden ja Hänen kauttaan mekin voimme sen saavuttaa. ”Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa” (1 Joh 4:17). Hän sanoo, että hänen paikkansa on isänsä luona (Luuk 2:49). Mutta hän lähti myös kotimatkalle Marian ja Joosefin kanssa. ”Jeesukselle karttui ikää ja viisautta” (Luuk 4:52.
   Ihminen oli lapsi ja lapsellinen. Hän uskoi mitä kiusaaja selitti. Ihmisen täytyy oppia kävelemään ja puhumaan, kasvamaan ja kypsymään. Siksi Isän kädet vaikuttavat myös sabatinlevon aikana. Pyhän Irenaeuksen mukaan Poika ja Henki ovat Isän kaksi kättä, jotka johtavat ihmistä osallisuuteen jumalallisesta luonnosta (2 Piet 1:4).
   Rublevin ikonin sävy on hieman murheellinen ja moittiva. Murhe ja moite ovatkin vapauden rakenteen osia, koska vapautta voi käyttää väärin ja niin sekä se joka vapauden antaa, että se joka sitä väärin käyttää, tulevat murheellisiksi. Myös moitteet löytyvät molempien mielestä. Vapauden antaja kysyi moittien: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti?” (1 Moos 3:11). Myös sen väärin käyttäjä moittii: ”Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sne puun hedelmän, ja minä söin” (1 Moos 3:12).
   Ihminen on vapaa piiloutumaan mutta Jumala on myös vapaa etsimään häntä. ”Missä sinä olet?” (1 Moos 3:9). Siksi sävy on murheellinen. Jumala tietää mitä tulee tapahtumaan kun Hän luo ihmisen vapauteen. Hän tuntee myös pelastuksen hinnan. Jumalan taloudellinen teologia, tai antropologia, sisältää Jumalan kenosiksen, alentumisen, karitsa teurastetaan jo ennen ihnmisen luomista, niin kuin Raamattu todistaa. Boris Pasternak on kiteyttänyt Jumalan talousteologian näin: ”Taistelutta hän antoi ylön kaikki ihmeet ja kaiken vallan, ikään kuin hänelle olisi ne annettu vain lainaksi ja hän tuli kuolevaiseksi, meidän kaltaseksi.” Nämä Pasternakin sanat voisivat yksin tulkita ikonin sisällön.
   Luovassa tauossa päätös tehdään. Jumala luo ihmisen. Poika pelastaa hänet. Pojan käsi on toimiva, aktiivi. Hän näyttää maljaa, jonka hän vapaasta tahdostaan tyhjentää Getseemanessa, moite löytyy hänen kyynelistään Jerusalemin takia ja murhe vuotaa verisenä hikenä: ”Isä, jos on mahdollista, niiin menköön tämä malja minun ohitseni” (Matt 26:39). Vapaan tahdon täydellinen taso on kuuliaisuus, joka kerran tekee toisen synninlankeemuksen mahdottamaksi, koska me olemme Jeesuksen kaltaisia uudessa maassa ja uusissa taivaissa. Näin toinen hypostaasi siunaa maljan ikonissa ja huokaa Gteseemanessa: ”Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä” (Matt 26:39).
   Rublev rakasti. Hän tunsi Jumalan, joka on rakkaus. ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh 15:13).
   Tällainen rakkaus on aina uhrautuva. Ristin läpi loistaa aina todellinen rakkaus, sillä Isä on ristiinnaulitseva rakkaus, Poika on ristiinnaulittu rakkaus ja Pyhä Henki on ristin voittoa kirkastava rakkaus. Kaikilla pitäisi ehkä aina olla ristillä merkityt kehät, koska kaikki kolme ovat pelastuksemme palvelijoita, niinku pyhä Johannes Krystomos sanoo. Siksi Jeesus voi antaa saman tehtävän opetuslapsilleen: Olkaa kaikkien palvelijoita!
   Pyhän kolminaisuuden hypostaasit ovat kattaneet valtakunnan pöydän, evkaristian, kiitosuhrin aterian. Pöydästä löytyy vapaa paikka. Se on avoin meille, nähkää, siinä on aukko ikoniin.
   Helluntain evankeliumiteksti on Johanneksen evankeliumin seitsemännestä luvusta: ”Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ’Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.’ Tällä hän tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan” (Joh 7:37-39).
   Ei ole syytä uskoa, että tarjous vain koskee suurta juhlan päätöspäivää, sillä vielä kerran kutsu kuuluu Ilmestyskirjassa aikakausien lopussa:  ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän” (Ilm 3:20).
   Ikonien ikoni kertoo meille Jumalan matkasta ihmisten pöytään Mamren tammistossa ja ihmisen matkasta valtakunnan pöytään.

F. Benedikt

Tillbaka till Predikningar